Olen Periksen kanssa kertasen kaikkiaan samoilla linjoilla.

On ilahduttavaa huomata, että tavanomaisten perustoimintojen lisäksi on koottu onnistunut paletti erilaisia pienempiä kokonaisuuksia. Erityisesti "miniexcuja" on tänä vuonna ollut kiitettävä määrä, joka on mielestäni parhaimmillaan juuri sitä peräänkuulutettua työelämän ja opiskeluajan linkittämistä. Iso kiitos yrityssuhdevastaavalle siitä!

Toivon sydämeni pohjasta, että onnistunut toiminta herättää kyltereissä uuden aktiivisuuden aallon, joka on havaittavissa syyskokouksen osallistujamäärässä ja eritoten kiinnostuksessa hallituspaikkaa kohti.

Wallitus kiittää palautteesta! Jäsenistöä varten olemme olemassa.

Kun jäseniä on järjestössä yli 1600, toiminnan tulee olla monipuolista ja onhan Warrantilla ennenkin ollut muitakin tapahtumia kuin bileitä. Mutta väitän, että on iso joukko jäseniä, joille emme pysty tarjoamaan juuri mitään. Paljon on siis vielä "metsää kaadettavana" :)

Yritämme toimia ”erityisesti työelämäyhteyksien luojana ja tarjoajana”. Mutta jäi hieman ihmetyttämään ettei ketään mennyt esim. viime tiistaina tilaisuuden jälkeen juttelemaan Marianne Luodolle Tapiolasta, vaikka hän suurin piirtein sanoi ”että tulkaa luentoni jälkeen juttusille, niin pääsette meille töihin”.

Monet usein valittavat ”oman alan” kesätöiden puutetta tai ettei ole graduaihetta. Taasen ihmetyttää suuresti, miksei esim. Porin ”learning tripillä” ollut ketään valmistumisvaiheessa olevaa opiskelijaa. Omasta mielestä nämä ovat juuri niitä tilaisuuksia, jonka jälkeen on hyvä jäädä kyselemään ”että olisko mitään ….. tarjolla?”. Ihan lonkalta heitän, että luulisi olevan tehokkaampi tapa kuin sähköpostin lähettäminen.

Ja sekin, ettei kuluneen 10 kuukauden aikana ketään ole tullut kyselemään, että ”järjestetään yritykseen X vierailu, voin vaikka itse olla yhteyshenkilö, ku se olis semmonen paikka, mihin haluaisin töihin”. Tai että, ”voisinko tehdä haastattelun vaikka ABB:n henkilöstöjohtajasta WykyZineen?”. Viitaten siis edellä mainittuihin seikkoihin.

Ehkä meillä vaan on asiat muutenkin niin hyvin ja kaikilla varma työpaikka edessä!

Tuo ”syyskokouksen yhteyteen jotain muutakin” oli loistava heitto, kiitos siitä. Täytyy yrittää kehitellä, mutta en lupaa mitään.


Täältä tähän!
- ysv

Lartsa on ihan oikeassa siinä, että järjestö voi tarjota puitteet ja foorumin. Loppu jää sitten "käyttäjän" vastuulle...

Mutta järjestön kannalta tärkeintähän on, että tapahtumat ovat olleet varsin suosittuja. Taisi ne Wärtsilän aamukahvitkin olla täyteen buukattu. Eli oikeanlaista tapahtumaa löytyy.

Toki jokaiselle jäsenelle ei voi tuottaa juuri hänen haluamaansa toimintaa. Toisaalta taas edunvalvonta, tiedekunnan ja laitosten kanssa tehty yhteistyö palvelee jokaista jäsentä yhtä paljon - myös niitä, joita ei toiminnassa näy mukana. Muutoin ihmiset sitten ottavat tarjonnasta sen, mitä kokevat tarvitsevansa. Ja pyytävät sitä, mitä tarjonnassa ei vielä ole.

Jos tarjontaa ei ole tai toimintaa ei pidetä mielekkäänä tai tarpeellisena, niin silloin on ihan turha odottaa innokkaita jäseniä tai kehitysehdotuksia tai oikeastaan mitään muutakaan.

--peris

---

Se oli aivan selvasti budjetti, siina oli paljon numeroita. - George W. Bush

Me ollaan taas niin liikuttavan samaa mieltä hra. periksen kanssa. :-)

Ison ja laajan järjestön tapahtuma- ja palvelutarjonnassa on kyse mielestäni tasapainosta. Jäsenien tarpeita on monia erilaisia ja jokaista yksittäistä tarvetta ei liene mahdollistakaan täyttää. Järjestö pääsee jo pitkälle, mikäli pystyy täyttämään edes suuren osan jäseniensä tarpeista tasapainoisesti. Tasapainoa voi harjoittaa eri "tarveprofiilien" välillä ja yli ajan. Myös toimintaa pyörittävien resurssien tulisi olla tasapainossa tarpeisiin nähden, näin järjestö edistää elinvoimaisuuttaan ja jäsenistön tarpeiden ja halujen suhteen ajan hermolla olemista.

Tasapainon saavuttamisessa tarvitaan kaikensorttisia tapahtumia ja aktiviteetteja sopivassa suhteessa. Tämän vuoden hallitus on lisännyt kiitettävästi ammatilliseen kehittymiseen ja edunvalvontaan liittyviä aktiviteetteja, kiitos siitä. Ja tämän rivijäsenen mielestä ihan tasapainossa huvipuolen kanssa.

Tuohon syyskokousjuttuun sen verran, että jos jollain on hyvä idea, mitä sen yhteyteen voisi kehittää, niin toimikoon nopeasti!
Muutamia ideoita kehittelimme, mutta toisaalta, jos ei "suurta massaa" kiinnosta, niin tarviiko niitä väkisin yrittää sinne saada?
Ettei mahdollisesti jokin hyvä tapahtuma kärsi yleisökatoa sen takia, että sen yhteydessä on "joku ihmeen syyskokous".
Näyttää siis siltä, että ainakin vielä tänä vuonna warrantilla on syyskokous ilman sen ihmeempää sirkushuvia..

-ysv

Eipä kyllä mitään konkreettista oo vielä tullu mieleen, mut yhtenä heittona vois olla esim saunailta yhteistyöyrityksemme tiloissa? ;) Tai vaikka leipiksellä tai muussa vapaassa saunatilassa, jossa voitaisiin sitten puida kokouksen antia ja sen semmoista. Ehkä Iso Wee voisi jopa hieman kestitä aktiivisia kokousosallistujia jotenkin :) Tämän luulisi toimivan porkkanana kohtuullisen hyvin, sopivan epäasiallinen setti asiallisen kokouksen perään

Paitsi että palveluiden nautintaorganisaation koko on jo yli 1700.

Täytyy kuitenkin olla Maukun kanssa samoilla linjoilla. Toiminnan laajetessa ei nykyisellä palveluiden tuottamismallilla voida enää riittävästi vastata kysyntään. Tulee olemaan erittäin suuri haaste kehittää sellainen aktivointi/palkitsemisjärjestelmä, joka tuo toimintaan lisää uusia, hallituksen ulkopuolisia toimijoita.

Suurimpana ongelmana näkisin tässä sen paljon puhutun yhteisöllisyyden puutteen Vaasan yliopistossa. Vaasa on kaupunki, jossa opiskellaan, mutta ei eletä. Useat opiskelijat näkevät ja kokevat itsensä irrallisena osana opiskeluyhteisöä. Elämänpiirit ovat muualla ja niitä ei edes haluta tänne rakentaa. Usein tällaisten ihmisten olisi syytä katsoa peiliin ja hieman avartaa maailmankatsomustaan. Tosiasia on kuitenkin se, että kyllä meidänkin tulisi pystyä tekemään asialle jotain.

Mikäli tälle mainitulle yhteisöllisyyden puutteelle ei saada tehtyä jotakin, väitän että toiminta tässä vaasalaisessa opiskeluyhteisössä ei koskaan saavuta samanlaista haluttavuutta ja laajuutta, mitä on nähtävissä monissa muissa opiskeluyhteisöissä eri kaupungeissa. Miten saada tästä joukosta sellainen, joka tuntee yhteenkuuluvuutta toisiaan kohtaan ja ylpeyttä opinahjostaan. Onhan meillä tähän tietenkin vastaus: Vaasan kauppakorkeakoulu!

Tässä meille haastetta!

-Joonas-

Dekaani Virtasen luokittelua lainatakseni, Suomessa on neljän sorttisia yliopistoja:

1. Imupumput. Imevät opiskelijoita kaikkialta Suomesta, valmistuneet jäävät opiskelupaikkakunnalle.
2. Työntöpumput. Houkuttelevat opiskelijoita lähinnä omasta ympäristöstään, valmistuneet muuttavat muualle.
3. Siirtopumput. Opiskelijat tulevat pääsääntöisesti lähialueen ulkopuolelta, valmistuneet muuttavat muualle.
4. Pyörteet. Opiskelijat tulevat lähinnä omalta alueelta, valmistuneet jäävät omalle alueelle.

Vaasan yliopisto kuuluu noista luokkaan 3, eli siirtopumppu. Sikäli olen eri mieltä Puheenjohtajan kanssa, että suurin osa opiskelijoista kyllä sitoutuu ja yhteisöllistyy kyllä opiskelijayhteisöönsä, mutteivät Vaasaan. Tämä on toisaalta varsin ymmärrettävää, mutta samalla haastavaa esim. kaupungille ja opiskelijajärjestöille.

Keinoja yhteisöllistymisen voimistamiseksi varmasti on ja tavoite pitäisikin kai olla se, että saadaan opiskelijat itse ottamaan laput pois silmiltään. Tämän eteen Warrantti tekee arvokasta työtä esimerkiksi "paikallisexcuilla" ja mikäli saataisiin opiskelijat paremmin mukaan myös ekonomiyhdistysyhteistyöllä. VYY taas järjestää ansiokkaasti mm. tilaisuuksia tutustua paikalliseen kulttuurielämään.